Pikkukeskosen isä kirjoittaa: "Pysähtykää heti! Korttitalo kaatuu, jos sinä kaadut"

8-vuotiaan Vertti-pojan isä Jere Uro kirjoitti päiväkirjaa silloin, kun perheen kuopus syntyi yllättäen keskosena raskausviikoilla 24+5 painaen 855 grammaa. He viettivät sairaalassa yli sata päivää ja helppoa ei ole ollut. Jere haluaa auttaa osaltaan muita keskosperheitä, ja siksi hän haluaa jakaa nämä tärkeät, tunteikkaat katkelmat omasta päiväkirjastaan, jota piti yllä tuona kriittisenä hetkenä.

Vertti 1,5kk ikäisenä

Vertti 1,5kk ikäisenä

VERTTI TULI TALOON

Meille ei pitänyt olla mahdollisuuksia sekundääriseen raskauteen, olihan Oskari-poikammekin saanut alkunsa inseminaatiolla. Tähän toimenpiteeseen olimme päätyneet useamman hiljasen vuoden jälkeen.

Elämää ei voida etukäteen kirjoittaa ja se muuten pitänee paikkansa, niin piti myös meidän kohdallakin.

Vertin tarinan olen kirjoittanut Isän näkökulmasta.

Kesäkuun alku 2011 rv 24+5

Sunnuntai aamu ja soitan vaimolleni Naistenklinikalle, jonne hän oli joutunut viikkoa aikaisemmin ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi.

En saanut vaimoani kiini, epäilys herää; onko kaikki hyvin? Tai eihän kaikki voi olla hyvin, koska vaimoni on Naistenklinikalla ja vauvan pitäisi syntyä vasta syyskuussa.

Saan puhelun synnytyssalista ja jotenkin naivisti kuvittelen, että “ei vauva ainakaan tänään synny”. Kaikessa rauhassa hoidan Nooran ja Oskarin kanssa aamutoimia kotona. Vien vanhemmat sisarukset mummolaan ja syön päiväruuan käyden samalla äitini kanssa psykologisen keskustelun. Vasta tämän jälkeen matkustan Helsinkiin.

Löydän vaimoni Naisteklinikan todella suuresta synnytyssaliviidakosta. Itku se pääsi kummaltakin kun pääsimme halaamaan. Eikä siinä kovin kauaa mennyt kun kävi selväksi, että vauva tulee todellakin syntymään TÄNÄÄN.

Näin jälkikäteen ajateltuna en todellakaan ymmärtänyt realiteetteja RV 24+5 (855g), mikä tarkoitti todella pitkää sairaalajaksoa K7 osastolla sekä jatkohoidossa.

Hyvä niin, etten ymmärtänyt.

Meidän Vertti sitten päätti syntyä ja odotimme sen tapahtuvan sikiöpussissa, mutta viimeisellä ponnistuksella sikiöpussi pamahti kuin vesi-ilmapallo aiheuttaen pojalle reiden mittaisen ihovaurion. Näky oli tältä osin aika hurja.

Sitä on todella vaikea selittää ja ymmärtää, kuinka nopeasti asiat etenivät syntymähetkestä.

Kätilö sai juuri ja juuri katkastua napanuoran ennen kuin poika lähti kuin nato-ohjuksen lailla elvytyshuoneeseen, missä hänet pakattiin vauvojen ambulanssiin kaikkine härveleineen. Pieni ihmiselämän alku näytti kuin avaruusoliolta avaruuspeitteineen.

Vain pienen hetken kerkisi Äiti nähdä pientä poikaansa, ennen kuin vauvojen ambulanssi lähti kohden K7 osastoa. Isällä, eli mulla, oli kunnia päästä pienen poikani matkaan tunneilta pitkin Lastenklinikalle. Tunnelit muuten tuntuivat järjenvastaisen pitkiltä. Vauhti oli kovaa kurveja ei ajeltu sladissa, mutta ei paljoa puuttunut.

4KRS K7 Lastenklinikka

Tuona iltana en ymmärtänyt vielä kuinka tutuksi tuo yhdistelmä vielä tulisi. Oikea vastus olisi ollut 78vrk todella vaiherikasta vuorokautta.

Joudun jäämään käytävälle odottamaan kun Vertti poika kotiutuu uuteen merenranta-asuntoonsa.

Se mitä todella positiivisesti mieleeni jäi tästä ensi vierailusta K7:lle oli osaston arvokkaasti harmaantunut herrasmies. Hän taputti minua selkään todeten: mies näyttää siltä ettei ole saanut kokopäivänä kahvia. Lähdeppä kanssani kahville.

Voinette arvata kuinka hyvältä kahvi maistui kun sitä ei ole kokopäivänä saanut.

Myöhemmin tuo arvokkaasti harmaantunut herrasmies paljastui koko K7 ylilääkäriksi.

Tästä hurjasta päivästä alkoi Vertti poikamme pitkämatka kohden kotia. (17vk:a)

- Lisähapentarve

- Saturaatio

- Hiilidioksidit

- Hengitystiheys

- Hengityskone

- Nasaali

- BPD

- BMF

-ROP

- RDS

-Kanyyli

- Sepsis

- Keuhkokuume

- Hiiva

- Laskut

- Kilkatukset

- Soittelut

- Happiviikset

- Verihiutale

- Punasolutankkaukset

- Spirat

- Kortisoni

- Vikko, Syvävena

- Suolilama

Sekä monet muut termit tulivat äärettömän tutuiksi osastolla. Valitettavasti ne myös käytännöllisesti katsoen toteutuivat Vertin kohdalla.

Palataanpa taistelun alkuun:

Vertti sai melkein heti ensimmäisen viikon aikana 5 omahoitajaa.

Isälle eli mulla oli homma hieman hakusessa alussa, luulin että osastolle tuodaan maidot ja moikataan kaveria minkä jälkeen mennään kotiin. Haetaan kotiin sitten joskus.........huh huh mä olin niin väärässä. Harhaluulo korjaantui kohtuullisen nopeasti omahoitaja toimesta. Mielettömän hieno persoona. Pienellä painostuksella höystetty Isä laitettiin hoitamaan poikaansa.

Isän töihin laittaminen, vaikka sitten pientä pakkoa käyttäen, on parasta mitä Isälle voidaan tehdä tuossa tilanteessa. Suosittelen kaikki Isille ketkä ovat tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa tarttumaan toimeen heti kun siihen annetaan lupa.

Me Isät ei vain ymmärretä tehdä sitä oma-aloitteisesti. Olihan se aluksi todella pelottava ympäristö, mikä työnsi luontaan pois. Uskokaa Isät; kaikkeen todellakin tottuu.

Otti vain hetken kun Vertin merenrantayksiöstä tuli toinen koti, sekä tuki ja turva. Oppi luottamaan ja suorastaan tarvitsemaan osastoa K7.

Isän parhaat psykologit oman Vaimon lisäksi olivat Vertin omahoitajat. On äärettömän ihailtava taito hoitaa erittäin sairasta keskosvauvaa sekä samanaikaisesti toimia vanhempien tukena hektisessä ympäristössä. Vertillä alkoi moninaiset ongelmat kuten monella muullakin pienillä viikoilla syntyneellä keskosvauvalla vain muutaman päivän ikäisenä.

Ensimmäinen hoitopalaveri

Elämäni epätodellisin hetki, vaikka en sitä silloin edes ymmärtänyt.

Keuhkot -------- HUONOT

Aivoverenvuoto ------- Vaikeusaste 2-3

Tässä vaiheessa ei vanhemmat saaneet minkäänlaisia spekulatiiviseen ajatteluun karkaavia mielipiteitä hoitohenkilöstöltä. HYVÄ niin. Ei tuossa vaiheessa ole vanhempien tarkoituskaan tietää kuin kylmät faktat. Tämä tuntuu todennäköisesti kylmältä mielipiteeltä. Oman kokemukseni pohjalta tälläinen tapa toimia ainoa oikea, koska se säästää toimintakyvyn oikealle tasolle.

Poika lähti melkoisen hyvin kasvamaan ja arvotkin olivat kohtuulliset. Reilun parin viikon ikäisenä Vertti sairastui sepsikseen ja tämän seurauksena suoli lopetti toimintansa, tai oli ainakin pienessä lepotilassa. Tästä oli seurauksena, että hyvin alkanut kasvu otti rajusti takapakkia.

900g ------700g

Maidon syöttäminen lopetettiin. Tässtä tilanteessa lääkäri antoi uhkauksen, jos suoli ei lähde toimimaan niin joudutaan tekemään avanne. Ilmeisesti poika säikähti tätä ja alkoi suolistokin toimimaan. Mikä mahdollisti jälleen maidon uudelleen aloittamisen milli kerrallaan.

2. Palaveri

Tähän palaveriin menimme luottavaisin mielin, vaikka tiesimme Vertin haastavasta keuhkotilanteesta. Itse olin vaihtanut lääkärin kanssa muutaman sanna 19.7, enkä unohda ikinä niitä silmiä kun lääkäri kertoi keuhkotilanteesta minkä hän oli kohdannut tuona aamuna.

Ihmisen silmät eivät huijaa, ei ikinä.

Olen ollut koko elämäni realisti Äitini opettamana sekä todella kovissa liemissä keittetty kaveri. Mistään kokemastani ei ollut minkäänlaista apua kun jälleen kerran kohtaan kovat faktat.

Tällä kertaan ne kovat faktat olivat: Ettei Vertti jaksa ja se on yksi varteen otettavista vaihtoehdoista.

Sillä samalla hetkellä katsoin Vaimoani ja näin hänen silmissään todellisen tyhjyyden. Minulle ei jäänyt jäljelle kuin luottaa vahvimpaan periaatteeseeni: kunnioitukseen; ihmiselämää kohtaan, K7 hoitajia, lääkäreitä ja toisten ammattia kohtaan. Uskomalla näihin asioihin on mielestäni mahdollisuus synnyttää arkipäivän sankaritekoja.

Tuollaisen palaverin jälkeen on vaikea kerätä ihmisen palasia sekä ajatuksia kasaan. Jollakin ihmeenkaupalla onnistuttiin Vaimoni kanssa pitämään ajatuksemme kirkkaina. No ainakin mentiin eteenpäin. Olin loppuviikon poissa työpaikalta ajatuksena olla Vaimon tukena, mutta näin jälkikäteen ajateltuna taisin olla enemmän itseäni varten. Haluaahan jokainen Isä olla lapsensa lähellä tiukan tilanteen tullen.

Vertistä oli tapahtunut edistymistä, mistä kukaan ei uskaltanut sanoa mitään ääneen. Itse näin tilanteen positiivisen kehittymisen hengityskoneen säädöistä joita olin hyvin oppinut tulkitsemaan muutaman kuukauden aikana. Tilanteen positiivisen kehittymisen näki myös pojan voinnista.

1.8.2011

Vaimoni sai puhelun Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Viesti oli todella kylmä ja selkäpiitä karmiva. Nyt jos lähdemme ajamaan niin vielä kerkiämme nähdä Papan.

Valitettavasti Hyvinkään ja Kuopion maantieteellinen etäisyys on n.400km. Myöhästyimme noin 10min Papan näkemisestä tässä maanpäälisessä. Tämä vuorokausi oli todellakin vuorokauden mittainen mikä sisälsi 970km ja paljon hiljaisia hetkiä autossa.

Tälläinen tilanne hiljentää kovimmankin jätkän......

Aamuyöllä klo 3:00 pysäytin auton Heinolan Tähtihovin sillalle ja sanoin vaimolleni: nyt meillä ei ole enään kiire, Pappa on luojan luona ja Vertti on K7:lla. Mennään aamupalalle..

3.8.2011

Vertin hengityskone täytyy vaihtaa tuumaa omahoitaja, mutta kuinkas ollakkaan ei vaihdettu konetta. Hylkäsimme koko aparaatin. Poika päätti sitten siirtyä nasaaliin kertaheitolla.

Usko ja toivo siihen, että meidänkin perheeseen osuu hyvää alkoi vahvistua. Tunnetta ei voi kuvata milläänlailla kaiken koetun jälkeen.

Tästä hetkestä alkoi järjenvastaisen nopea toipuminen, ei mennyt kuin 3 viikkoa ja Vertti sai potkut teholta. Omahoitajan saattelemana( haikeana), olihan Vertti ollut tyttöjen kesäpoika. Nyt oli vain aika jatkaa matkaa.

3. Hoitopalaveri 19.8.2011

Kävimme lävitse Vertin viimeisen 3 viikon hurjan hyvän edistymisen. Keskustelimme myös todella paljon Keskosuuteen liittyviä yleisiä asiaoita.

Lääkärin arvio oli pojasta, ettei hänestä olympia voittajaa saada, mutta piirinmestaruus sitten asia erikseen. Hän vain huomannut sellaista asiaa, että olympiakilpailuissa on tätä nykyä lajeja joissa ei keuhkot ole pääroolissa.

Ja mikä parasta; ilmoitusluontoisesti .... huomenna sitten jatkohoitoon. Sillä hetkellä jos käsissäni olisi ollut samppakaljaa olisi se auennut.

23.8.2011 Siirtyminen Kättärille

Vertin omahoitaja lähti viemään kätilöopistolle Äidin seuratessa autolla perästä. Meidät oli alustettu äärettömän hyvin siitä minkälaista tulee olemaan jatkohoidossa. Tuntuihan se aluksi aikoisen oudolta verrattuna aikaisempaan. Isänä minun tuli nyt vain ymmärtää hoitoympäristön erillaisuus.

Uskokaa tai älkää, mutta yhtälailla siellä jatkohoidossa huolehditaan lapsista. Parasta siinä ajassa on vauvalle rytmin opettaminen, mistä on kotiin tultaisella mielettömän suuri hyöty.

Vertti joutui vielä takaisin lastenklinikalle silmäleikkaukseen. Odottavan aika on todella pitkä kuten sanotaan. Tämä korostui kun odotin tietoa Vertin leikkauksen päättymisestä. Kaverilta leikattiin toisesta 1000 verisuonta ja toisesta 1200, samalla nukutuksella leikattiin myös nivustyrä.

Jälleen olimme hengityskoneessa, on musertavaa nähdä kaveri tälläisenä. Tuttu omahoitajamme lupasi hoitaa kaverin seuraavana päivänä takaisin jatkohoitopaikkaan.

Hän muuten piti lupauksensa. Mentiin takaisin että heilahti. Seuraavat kolme viikkoa Vertille vietiin maitoa Arlan kylmäkassissa sekä pidimme seuraa. Kaverihan oli jo iso jätkä.

Lääkkeet purettiin hiljalleen pois, kunnes jällelle jäi vain nesteenpoistolääkkeet.

Syyskuun lopussa Vertti pääsi kotilomalle 28.9.2011. Mahtava esinaiseni työpaikalla sanoi minulle; huomenna ei sitten ole töihin tulemista. Mieletön työyhteisö missä saa tehdä töitä.

Viesti heiltä oli: Sun paikkas on olla hakemassa poikaasi kotiin yhdessä Vaimosi kanssa.

KESKOSLAPSI KOTONA

Tämä todellakin miettimisen arvoinen asia vanhemmille sekä kaikkille muillekkin.

Ensinnäkin keskosvauva tarvitsee huomattavasti enemmän läheisyyttä kuin täysiaikainen. Onhan häneltä jäänyt melkein puolet ajasta pois äidin mahasta. Tämä aika on jollakin kirittävä kiinni.

Keskosvauvalla on mukanaan usein lisähappi ja nesteenpoisto lääkitys, tämä johtuu huonoista keuhkoista. Joskus kotiutuminen voi tapahtua spirojen kanssa, mikä tietää vanhemmille lisätyötä. Lisäksi saturaatiomittari on hyvin tavallinen lisälaite millä tullaan kotiin. Vielä ym. asioiden lisäksi keskosuuden tuomana tulee kotiin huono vastustuskyky ja tämä rajoittaa vierailijoita.

ERITYISESTI TUOREET KESKOSLAPSEN ISÄT

On suuri elämänmullistus saada vauva täysaikaisena, saati sitten keskosvauva.

Isänä ei välttämättä ole uskallisuutta tai taitoa ryhtyä hoitamaan keskosvauvaa. Omasta kokemuksesta haluan sanoa kaikille Isille ketkä joutuvat kohtaamaan keskosuuden syystä tai toisesta.

PYSÄHTYKÄÄ heti. Isän on mahdollista saada sairaslomaa lapsen synnyttyä. On turha kuvitella, että kyseessä olisi normaali vauva tapahtuma. Vaikka olisi kuinka kova jätkä niin sekään ei auta. Kyllä varmasti jokainen pystyy painamaan prosessin läpi härkäpäisesti ja hoitaa siinä sivussa normaalin arjen.

Mutta mitä sitten, koska aikuisten oikeesti niitä voimia tarvitaan kotiuduttua.

Ihmiskeho on sellainen, että kun kaikki on järjestynyt, alkaa se oireilemaan ja ottamaan omansa. Jos joku on varmaa niin se on. Siis pysähtykää, miettikää arvojärjestys, älkää paetko. Osallistukaa lapsenne hoitoon alusta asti; se on ainoa tapa oppia tuntemaan keskosuus ja haasteet sen hoitamisessa sekä tulevassa kotiutumisessa.

Vauvan hoitamisen lisäksi ottakaa puolisonne kanssa vapaapäiviä teho-osastolta. Menkää kahden kesken vaikkapa kylpylään. Voi todellakin tuntua kauhealta ottaa niitä vapaapäiviä.

Joskus on vain tehtävä asioita vaikka järki taistelisi vastaan.

Olimme vaimoni kanssa kokonaisen yhden kerran kylpylässä. Tuolloinkin hötkyilimme klinikalle mennen tullen, olematta toisinsanoen yhtään päivää poissa. Näin ainostaan kuormitimme itseämme.

K7 ja muilla vastaavilla osastoilla on mahtavat ja ammattitaitoiset henkilökunnat huolehtimassa vauvasta. VARMASTI.

Oma henkinen tasapaino on tärkeä muistaa.

Vain kunnioitus synnyttää ARKIPÄIVÄN SANKARITEKOJA.

23.1.2012

Jere Uro Hyvinkää/ Jere.uro@outlook.com

ps. Tätä kirjoitaessani kuuntelen kaverin pärisyntää babysitterissä. Kädet käy ja jalat heiluu ympäriinsä. Toivottavasti jokainen voi myös kokea iloisen pärinän kaiken koetun jälkeen.

Pärinä on paras palkka kaikesta mitä koimme perheenä kesän aikana.

thumbnail_Elämä_hymyilee ja maistuu_Vertti.jpg

Vertti tuli taloon ja aivan kohta menee kouluun!

Voihan nenä aika kulkee siivillä

5.6.2018 tulee täyteen 7 vuotta sanoista vauva syntyy nyt ja mitään ei voida.

Yllätysvauva, joka tuli tilaamatta ja vielä aivan liian aikaisin. Vertti-poika, joka oli meidän perheen puuttuva palanen kaikkine puutteineen sekä ongelmineen.

Mietittyäni monen monituista kertaa kulunutta 7 vuotta, mitä se on opettanut, antanut ja miten ihmeessä on kaikesta selvitty.

Ensinnäkin kaikesta on selvitty pikkumiehen kanssa. Keskoslapsemme oli helpoin tapaus tuoda kotiin verrattuna sisaruksiin. Reilun sadan päivänä aikana sairaalassa oli opittu unirytmi, mikä helpotti todella paljon kotiutumista sekä sairaalasta tuttu nenämahaletku oli aluksi apuna, ja se helpotti erityisesti (pahanmakuisten) lääkkeiden annostelua.

Toki alku oli himpun herkkää aikaa, kun puuttui kaikki pikkumiehen toimintoja valvovat koneet, joihin tottui sairaalassa.

Jääkö keskosuus sairaalaan?

Kohta koulussa ja meidän tapauksessa keskosuus ei jäänyt sairaalaan, vaan on seurannut mukana kokoajan. Tottuuko siihen? Asenne ratkaisee, ja moni ennenaikaisuuden tuoma asia on rikkaus. Otimme heti alusta lähtien asenteen, että menemme sinne minne poikakin voi tai pystyy mennä.

1-3 vuotta

Kontrolleissa Helsingissä, sekä monesti Hyvinkään sairaalassa spiralla, niin usein, että moni lasten päivystyksessä ollut lääkäri tuli tutuksi Vertille. Tuli siinä jokunen yö itsekin vietettyä pojan sängyn vieressä patjalla. Minulle tuli yllätyksenä, kovin monelle sairaalamaailman ammattilaiselle oli keskoslapsen ongelmat varsin outoja varsinkin yleispäivystyksen puolella. Tämä vaatikin vanhemmilta selkeää linjaa, kun alkuvaiheessa käytettiin poikaa sairaalanmäellä.

Oli oltava vaativa ja päästävä lastenpäivystyksen puolelle. Muutaman kerran jouduttiin hyvistä yrityksistä huolimatta yleiseen jonoon ja siellä todettiin, että “lasten puolelle” 3 tunnin jonottamisen jälkeen. Tähän seikkaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Perheessämme oli jo entuudestaan kaksi sisarusta Vertille, joten varsinainen pumpuliaika jäi hänen kohdalla kovin lyhyeksi. Alkoi sisarusten kanssa rinta rinnan kasvaminen, koska sisarukset eivät kovin hyvin anna armoa pienimmälle, oli sitten kuinka pienenä syntynyt hyvänsä.

Tämä seikka on näin jälkikäteen ajateltuna ollut positiivinen seikka, koska pahnan pohjimmainen on oppinut ottamaan tilansa. Joskus jopa hieman kyseenalaisin keinoin, mutta on ottanut paikkansa sisarusten rinnalla.

Poika oli kotihoidossa 3 vuotiaaksi asti.

3-5 vuotta

Äidin oli palattava työelämään takaisin, joten oli aika etsiä hoitopaikka juniorille.

Valitsimme perhepäivähoidon, tämä oli mielestämme pehmeä lasku kaverille sosiaalistentaitojen opetteluun. Perhepäivähoitoon mentiin myös terveys edellä. Pienessä ryhmässä on vähemmän sairasteluja.

Vertillä on ollut ongelmana uudet tilanteet, varsinkin jos niitä ei olla muistettu alustaa. Näin saatiin opeteltua asioita pienin askelin. Lukot?

Vaikeassa tilanteessa tuli (ja tulee joskus vieläkin) LUKKO: poika ei vain suostu tekemään asiaa tai on ihan hiljaa. Perhepäivähoito oli mukavaa aikaa, sekä perhepäivähoitaja pystyi viemään poikaa isoin askelin eteenpäin.

Keuhkopoliklinikka, silmäpoli, neurologi, fysioterapia ja toimintaterapia tulivat hyvin tutuksi joka vuosi. Tätä kuvasti se, että nuoriherra osasi ulkoa reitin Meilahden sairaalan alta reitin Lastenlinnaan. Mitä ilmeisimmin vietimme pojan kanssa aikaa tunneleissa.

Vanhempina teimme kehityksen kannalta virheen siinä, että pidimme poikaa liian pitkään perhepäivähoidossa. Päiväkotiin siirryttyä poitsu otti todella isoja harppauksia ikätovereitaan kiinni. Jos jotain tekisin toisin, olisin Isänä suostunut aikaisemmin päiväkotiin lähtöön.

Meinasin aivan unohtaa Vertin kahden vuoden toimintaterapian. Tämän avulla saatiin motoriikka auki sekä ennen kaikkea itseluottamus omiin taitoihin.

5-7 vuotta

Poika kasvoi, ja sitä myötä moni probleema väistyi tai jäi kokonaan unholaan. Toki poika muistuttaa aina välillä lähtökohdistaan, vaikka on ikää kertynyt. Kunnon taudin puskiessa päälle, on vanhempien seurattava niin hengitystilannetta, kuin syömistä / juomista huomattavasti tarkemmin kuin aikanaan täysaikaisia sisaruksia.

Keskosuuden mukana tuoma hypoglykemia pitää tästä huolen. Verensokerit voivat tippua liian alas, eikä poitsu meinaa pysyä hereillä. Nukkua röhnöttää, jolloin on vaihtoehtona tiputus, pienempänä tämä tarkoitti nenämahaletkua.

Muutoin saamme tätä nykyä viettää kovin normaalia 3 lapsen arkea.

Itselläni oli paljon aivan turhia pelkoa tulevaisuuden suhteen. Tunteet myllersivät varsinkin alkutaipaleella, itselleni kirjoittaminen oli todella suuri apu sekä keino mennä eteenpäin.

Neuvoja?

Pystynkö tarjoamaan niitä? Kaikki me olemme yksilöitä, niin vanhemmat kuin keskosvauvat. Tuskin on olemassa yksiselitteistä ohjetta antaa.

Ainoa neuvo minkä haluan antaa jokaiselle, nykyiselle ja tulevalle keskosvauvan vanhemmalle:

Rakasta itseäsi, huolehdi itsestäsi, jotta pystyt rakastamaan sekä huolehtimaan muista. Korttitalo kaatuu, jos sinä kaadut.

Kaikki kokemamme viimeisen 7 vuoden aikana kasvatti meitä perheenä aivan uudelle tasolle. Syksy 2018 tuo tullessaan perheeseemme ekaluokkalaisen ja lähdemme yhdessä perheenä myös tähän haasteeseen.

Pojalleni voin antaa vain yhden elämän ohjeen; kova työ palkitaan, ei ihan heti, mutta aina.

Näillä mennään. Tsemppiä kaikille!