Keskosuus - aina kriisi?

Keskosperheiden keskuudessa vallitsee usein vauvan ensimmäisinä elinpäivinä jännitys, pelko ja epäusko. Oikeastaan tunne-elämä heittää jos minkälaista vuoristorataa. Vanhempien voi olla aluksi vaikea suhtautua tilanteeseen ja luoda suhdetta heidän uuteen perheenjäseneensä vaikka rakkaus lasta kohtaan usein uskaltautuu hiipiä esiin ensimmäisten päivien aikana. Kaikilla stressitila ei jää vain alkupäiviin, vaan se voi seurata mukana kuukausia. Vaikeasta raskausajasta, syntymästä ja keskosuudesta ylipäätään riittää keskusteltavaa tuntikaupalla koko loppuelämän ajan. Koska tämä kaikkihan on haaste - ainakin suurimmalle osalle. 

Mutta mitä sitten, jos näin ei olekaan? 

Erään keskosen äiti kysyi minulta, että onko hän jotenkin epänormaali, kun ei koe keskosuutta tai tätä yllättävää tilannetta suurena traumana tai pelottavana. Kaikki varmistelevat äidiltä hänen henkistä jaksamistaan ja kysyvät, että “onko ollut rankkaa tai vaikeaa?”. Hän sanoi, että se tuntuu oudolta - pitäisikö hänen olla jotenkin hyvin pahoillaan, hyvin rikkinäinen? Onko hän jotenkin huono äiti, kun hänen mielestään tilanne on ihan ok ja rauhallinen, eikä hän ole aivan poissa tolaltaan?

Ei tietenkään ole! 

Ei ole vain yhtä tapaa olla “keskosäiti”, eikä ole oikeaa tapaa tuoda keskosuutta esiin. Ei ole mitenkään oletettavaa, että keskosuus olisi kaikille rankka, henkistä jaksamista kuoriva kokemus. Koemme kaikki elämäämme tuodut tilanteet erilailla, koska meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat ja asenteet elämään. Ja me jokainen käsittelemme asiat niin kuin parhaaksi näemme - toiset tekevät selviytymisprosessia viikkoja - ja toiset ajattelevat tilannetta rationaalisesti - tällä olemme nyt vielä, pian jo kotona ja sen jälkeen elämä jatkuu normaalisti kaikesta huolimatta.

Maailmassamme keskosuus näyttäytyy hyvin pitkälti hauraina, linnunpoikasia muistuttavina lapsina, pelokkaina ja surevina (mutta rohkeina ja titaanisina) vanhempina, teho-hoitona sekä sairaala-aikana. Syntymän jälkeen se tarkoittaa keskoskontrolleja, seurantaa, hengitystieongelmia ja korjatun iän mukaista seurantaa. Keskosuushan on todellisuudessa paljon enemmän ja monimuotoisempaa. Se tarkoittaa toisille lasta, joka on voinniltaan tervettä täysiaikaista vastaava, vauvaa joka on sairaalahoidossa viikon, se tarkoittaa vanhempia jotka eivät stressaa vaan ottavat tilanteen rauhallisesti ja vauvoja joista ei huomaa keskosuudesta merkkiäkään alun jälkeen.

Kukaan ei ole samanlainen - ei vanhempi eikä lapsi. Kaikki kokemukset ovat tärkeitä ja tunneperäisesti sekä fyysisesti erilaisia itsekullekin. Muistetaan se aina - missä ikinä olemmekin.

Kuva: Kuvapankkipalvelu Pexels

Kuva: Kuvapankkipalvelu Pexels