Mitä vanhemmat toivovat hoitajien tietävän?

newproject_1_original.jpg

Kun lapsi syntyy kovin ennenaikaisena maailmaan, voi suru, huoli ja epätietoisuus näyttäytyä hyvin eri tavoin vanhemmissa. Kyseessä on samankaltainen stressireaktio kuin muihinkin koviin elämän vastoinkäymisiin, esim. läheisen kuolemaan. Kaikki käsittelevät asiaa eri tavoin. Mikäli lapsen syntymän jälkeen ensimmäisinä päivinä tai viikkoina tuntuu, että äiti ja isä eivät vietä aikaa sairaalalla tai rohkene hoitaa vauvaa, on huoli hyvä tuoda esiin suoraan vanhemmille. Kiintymyssuhde kaapissa makaavaan lapseen ei ole ehtinyt muodostua ja usein tarkoituksenmukainen etäisyys on defenssireaktio stressiin (jos lapsi ei selviäkään, en uskalla kiintyä), mutta aktiivisella mukaanotolla lapsen hoitotoimiin ja keskustelun aktiivisena pitäminen, vanhempiin tutustuminen ja kuulumisten kysely, helpottavat tilannetta ja luovat turvallisuuden tunnetta vanhemmille. Hoitajien on hyvä ennen kaikkea pyrkiä tutustumaan vanhempiin ystävinä, jotta kynnys asioista avoimesti puhumiseen madaltuu ja tuttu ilmapiiri mahdollistaa vanhempienkin rentoutumisen ja stressin lievittymisen.


Aina vanhemmat eivät pääse lääkärinkierroille tai ymmärrä näytöllä näkyviä trendejä, mutta haluamme jatkuvasti ymmärtää paremmin, mikä tila lapsella on ja onko tullut/onko odotettavissa muutoksia. Kun vanhemmat saapuvat paikalle, on helpotus, että hoitaja tekee aloitteen keskusteluun ilman erillistä kysymystä "kuinka lapsemme on voinut tänään" tai "mitä tuo käyrä tarkoittaa". Erityisesti tuoreiden vanhempien osalta tämä aktiivisuus korostuu, sillä tavat ja käytännöt ovat aivan uusia, eikä edes vielä ymmärrä kysyä oikeita kysymyksiä. On myös hyvä, jos hoitajalla olisi aikaa kertoa myös taustoja ja vertailevia tietoja tietyistä arvoista tai hoitotoimenpiteiden hyödyistä, sillä vaikkakin jokainen lapsi on yksilöllinen ja vertailu ei ole lääketieteellisesti pätevää, on kuitenkin epätietoisuutta helpottavaa, jos kuulisi oman lapsen tilanteesta myös vertailevia kuulumisia, kuten "vaikea bpd hoidetaan näin, mutta on myös lapsia joille on tehty näin tai joskus noin, mutta lääkäri päättää asiasta huomenna". Jos hoitajalla herää pelko siitä, että vanhempi yleistää yksittäiset arviot totuudeksi, on hyvä sanoa ääneen sekin kertoessaan vertailevia tietoja, että lääkäri tulkitsee aina tilanteen lapsikohtaisesti. Näillä vertailevilla kokemustiedoilla on kuitenkin tärkeä rooli vanhemmille siinä, että hahmottaa lapsen tilanteen vakavuuden ja osaa laittaa omat tunteet ja ajatukset oikeaan mittasuhteeseen. On myös plussaa, jos hoitajat/lääkärit suosittelisivat kirjallisuutta, tutkimuksia tms. joihin vanhemmat voivat tutustua jos haluavat enemmän lisätietoja. Faktatieto on kuitenkin kaikista helpottavin tekijä omassa ajatustyössä ja suhtautumisessa lapseen.


Hoitajien tulee arvostaa vanhempia kuin kollegoitaan lapsen hoidon asiantuntijoina. Etenkin useita viikkoja keskoslapsen kanssa sairaalassa viettävät vanhemmat keräävät paljon tietoa kokonaisuudesta, näkevät lasta enemmän kuin hoitajat yksittäisissä vuoroissaan ja huomaavat herkemmin muutokset lapsen tilassa. On hyvä osallistaa vanhemmat mukaan hoitokeskusteluun aktivoivilla kysymyksillä, kun lääkärinkierto tms. on menossa. Vanhemmat eivät kuitenkaan ole lääketieteen asiantuntijoita, joten hoitotoimien ohjaus ja erilaisten vinkkien tai tapojen ohjaaminen sekä jakaminen on tervetullutta. Tässä menee kuitenkin hienovarainen raja siinä, milloin ohjaa liikaa. 10 viikkoa lapsen kanssa olleen vanhemman rooli on osaavampi ja aktiivisempi, kuin 1 viikon ajan lapsen kanssa olleen, joten vuorossa olevan hoitajan kannattaa katsoa lapsen historia ja tarkkailla vanhemman aktiivisuutta, ennen kuin alkaa neuvomaan perusasioita.


Heti kun lapsi tulee teholle/osastolle, kannattaa panostaa äidin imetys/pumppausohjaukseen. Kätilöille sen pitäisi kuulua, mutta aina eivät kiireessä ymmärrä muistuttaa kuinka tärkeää on aloittaa maidon lypsäminen heti synnytyksen jälkeen voinnin salliessa, jotta maito lähtee nousemaan pian. Keskoselle oma äidinmaito on parhainta lääkettä, sen sisältäessä niin vasta-aineita kuin kantasolujakin. Luovutettu äidinmaito on helppo tie onneen, mutta se ei ole juuri omalle lapselle parhainta vaikka ajaakin asiansa alkuun. Liian monet äidit eivät tätä muista/ymmärrä, etenkään silloin, kun on luonnoton tila että lapsi ei ole synnyttyään äidin rinnalla. Ensisynnyttäjille pumppaus ja imetys on täysin tuntematon käsite, joten etenkin siinä vaiheessa on hyvä käydä perusesittelyjä aiheesta.


Monet näistä asioista alkavat sisäistyä vanhempien ajatuksiin ja toimintaan luonnostaan, kun lapseen lähtee muodostumaan kiintymyssuhde nopeasta synnytyksestä ja raskauden ennenaikaisesta keskeytymisestä huolimatta. Pienet asiat merkitsevät, kuten se että hoitajat puhuvat vanhempien kuullen lapselle hoivakieltä, sanoittavat hoitotoimia lapselle ja juttelevat heille "lapsenkielellä". Tämä rohkaisee vanhemmatkin ottamaan omaan lapseensa yhteyden stressaavasta sairaalaympäristöstä huolimatta, tekemään hoivaamisen luonnolliseksi monitorien ja keskoskaappien keskellä. Empaattisuus, ystävällisyys, avoin keskustelu vanhempien ja hoitajien välillä on myös parasta lääkettä vanhempien henkiseen jaksamiseen osastolla, kun lapsi ei usein ole vielä vuorovaikutukseen valmis ja vanhempi kokee monesti yksinäisyyttä tilanteessa. Ei ole vaarallista, jos vanhempi ja hoitajat ystävystyvät osastolla oloaikana.

——

Tekstin on kirjoittanut Ida Kuvaja, Siina-tytön äiti. Siinä syntyi 3.10.18 rv 25+0, 930g/32,5cm oireettoman kohtutulehduksen seurauksena. Perheen elämää voi seurata Instgramista @idakuvaja sekä hashtagilla #supersiina. 💕✨

IMG-20181008-WA0002.jpg